Appelsiinimuffinssi
nuotiolla/uunissa

Päiväretki Nuuksioon, osa 3/3

Saukot-ryhmä oli päässyt kaikkien vaiheiden jälkeen suunnitellulle nuotiopaikalle. Riikun sininen matkalaukku oli rullannut perässä sujuvasti kohteeseen, ylittäen jokaisen juuren ja selviten kaikki mutkat, vaikka laukulla hieman rallia leikittiinkin.

”Saukot pienet mahtavat,
isommaksi kasvavat.
Lutra lutra latinaks.
Koita pistää paremmaks!”

”No niin, olemme saapuneet kohteeseen!”, Riikku totesi osoittaen suurieleisesti valtavaa laavua. ”Ensimmäiseksi me jakaudumme ryhmiin. Puolet menevät Musan kanssa tekemään kattauksen ja alkupalat laavuun. Toinen puoli jää minun kanssani tähän nuotion ympärille, niin laitamme tulet ja valmistelemme pääruuan.”

Ryhmä jakautui kahtia ja Ruu päätyi Riikun ryhmään nuotion äärelle. ”Halkovajasta haetaan puita ja tuohta nuotion sytytykseen”, Riikku sanoi kaivaessaan samalla matkalaukusta esiin jauhoseoksen, kananmunia, sitruspuristimen, appelsiineja, jonkun pienen pullon sekä kokkailutarvikkeita.

Nuotiota sytytettäessä toinen ryhmä oli levittänyt laavun pohjalle lakanan ja asettanut sen keskelle kolme sähkökynttilää. He olivat juuri aloittamassa lautasliinojen taittelua. Riikku leikkasi appelsiineista kantoja pois. ”Pääruuaksi tällä retkellä on tarjolla appelsiinimuffineja”, hän sanoi. ”Meidän pitää puristaa näistä appelsiineista mehut jälkiruokamaljoiksi, täyttää ne muffinitaikinalla, kääriä folioon ja laittaa lopuksi nuotioon kypsymään.” Ryhmä alkoi tehdä työtä käskettyä. Mehua tirskahteli ympäriinsä, muffiniainekset sekoittuivat ohjeiden mukaan ja taikina maistui herkulliselta. ”Näyttää kuin nuotiossa olisi avaruusmunia!”, Ruu tokaisi, kun folioon käärityt appelsiinit oli asetettu tulen ympärille.

Muffinien oltua jonkin aikaa nuotiossa, ryhmä istui lakanan ympärille laavuun. Musa soitti aterian alkusoiton keltaisella ukulelellaan, minkä jälkeen ryhmä alkoi syödä suuria tähtikuvioilla koristeltuja pääruokamuffineja. Ne olivat kuumia ja hieman tahmeita, mutta maistuivat oikein herkullisilta.

”Haluan nostaa maljan,” Musa sanoi ja nousi seisomaan selkä kyyryssä laavun kattoa vasten. ”Normaali ateria voi alkaa alkumaljalla puheineen, mutta kummallinen ateria taas päättyy loppumaljalla huutoineen,” Musa jatkoi. ”Ennen kuin maistamme tätä varmasti herkullista juomaa, huudamme kolmannella Saukkojen huudon niin, että metsä raikaa. Yks, kaks, kolme!”

”Saukot pienet mahtavat,
isommaksi kasvavat.
Lutra lutra latinaks.
Koita pistää paremmaks!”

Maistaessaan vastapuristettua appelsiinimehua, Ruu hymyili ja mietti, että ainakaan hänestä retkeä ei olisi voinut tehdä yhtään paremmaksi.

Avaa tarinan tehtäväohje (pdf) tästä linkistä.