Minulle tärkeää

Merimatka saaristossa, osa 3/5

Ilta oli ehtinyt jo hämärtyä, kun kaverukset olivat viimein saaneet majoitteet pystytettyä. Hurja merimatka oli selvästi vaatinut veronsa: kapteeni Tuhto oli jo aikaa sitten nukahtanut seisaaltaan, eikä Tikullakaan ollut kuin toinen silmä auki. Tappi sen sijaan ei ollut lainkaan väsynyt. Hänen suunnitelmissaan oli lähteä tutustumaan autioon majakkaan. Sitä varten hän oli jo pakannut repun valmiiksi. ”Matkaan on hyvä ottaa monenlaista tarviketta”, Tappi mietiskeli, ”ties vaikka vastaan tulisikin kummitus!” Ei kulunut kauan, kun molemmat kaverukset kuorsasivat teltassa tasatahtiin. Tämä oli se hetki, jota Tappi oli kuumeisesti odottanut!

Matka leiristä majakalle oli vaikuttanut huomattavasti lyhyemmältä, kuin Tappi oli alun perin kuvitellut. Ei hän myöskään ollut ajatellut, että reitti olisi näin vaarallinen. Koko ajan sai olla varuillaan, ettei astunut kivenkoloon tai liukastunut liukkaalla kalliolla. Myrsky tuntui vain kasvavan ja välillä aallot löivät koko luodon yli niin, ettei koko majakkaa näkynyt. Onneksi majakan huipussa loisti kirkas valo, jota kohti oli helppo suunnata. Hitaasti edetessään kohti majakkaa, Tappi oli huomannut kaukana merellä laivan, joka myös näytti suuntaavan kulkunsa kohti majakkaa.

“Tappi ponnahti pystyyn kuin vieteriukko ja oli kauhusta kankeana: ”Kuka täällä puhuu, kuka?”

Matka oli kestänyt jo kauan ja Tappi oli alkanut epäröidä voimiaan. Pääsisikö hän koskaan perille? Olisiko sittenkin parempi kääntyä takaisin ja palata majakalle vasta myrskyn laannuttua? ”Mutta mitä nyt!”, Tappi huudahti ääneen. Kaikkialla oli pilkkopimeää. ”Mitä on tapahtunut”, Tappi pohti kuumeisesti, kunnes huomasi, että majakan valo oli sammunut.

”Miten ihmeessä nyt löydän majakalle?”, Tappi mietti säikähtäneenä. ”Nyt on varmasti oikea aika kääntyä takaisin”, hän pohti kaivaessaan taskulamppua kassista. Sitten hänen ilmeensä vakavoitui, kun hän muisti keskellä merta seilaavan laivan, joka myös oli matkalla kohti majakkaa. ”Eihän sekään voi löytää perille, jos majakan valo on sammunut. Sehän ajaa karille!” Tästä sisuuntuneena Tappi kaivoi repustaan kompassin, otti suunnan sinne, missä oli viimeksi nähnyt majakan ja lähti kiireesti matkaan: ”Nyt on tosi kyseessä, eikä hetkeäkään hukattavaksi!”

Kuin tuulispää Tappi hyppelehti kiveltä toiselle. ”Liukkaista kivistä viis!”, Tappi tuhahti ääneen. Nyt hänellä oli vain yksi päämäärä: löytää majakka, kiivetä sen huipulle ja saada valo taas loistamaan, jotta lähestyvä laiva ei ajautuisi väylältä pois, osuisi kariin ja uppoaisi.

Pian majakka seisoi Tapin edessä valtavana, pilviin asti kohoavana tornina. Nyt Tappi ymmärsi, miksi aallot tai myrskytuuli eivät olleet sitä kaataneet: majakka oli tehty järkälemäisistä kivistä. Ei niitä pieni tuulenvire saanut kaatumaan. Tappi oli luullut, että majakka oli kuten mikä tahansa maja, jonka katolla vain oli kirkas lappu.

Tappi tempaisi auki majakan oven, joka rämähti tuulen voimasta päin kiviseinää, päästäen kovan metallisen rämäyksen. Majakan sisällä oli puiset rappuset, joita pitkin Tappi alkoi vauhdilla kivuta kohti majakan huippua. ”Nyt on pidettävä kiirettä”, Tappi huohotti askeltaessaan rappusissa, ”eikä väsymykselle ole sijaa!” Matkan varrella oli huoneita, joista yhdessä paloi kynttilä, mutta Tapilla oli nyt muuta ajateltavaa.

Huipulle päästyään Tappi huomasi, että yksi majakan ikkunoista oli säpäleinä lattialla ja myrskytuuli pääsi aukosta tuivertamaan sisälle valohuoneeseen. Nopeasti Tappi päätteli, että huoneen keskellä ollut majakan valon liekki oli sammunut tuulen voimasta.

Tappi kurkisti rikkinäisestä ikkunasta ulos ja huomasi laivan olevan jo vaarallisen lähellä. Laivan kannella oli säpinää, kun merimiehet yrittivät valojen avulla etsiä kareja pimeässä yössä. Laivan sumutorvi soi yhtenään ”tuut – tuut”.

Rauhallisesti Tappi avasi reppunsa ja otti sieltä tarvikkeita, joiden avulla hän sai tukittua rikkinäisen ikkunan. Seuraavaksi hän kuivasi öljylampun sydämen, jonka hän sitten sai syttymään ensimmäisellä tulitikulla. Pian valo taas valtasi koko majakan huipun, piirtäen pitkän valovanan kauas taivaanrantaan. Tappi säntäsi majakan ikkunaan ja näki, kuinka laiva teki voimakkaita korjausliikkeitä ja väisti viime hetkellä suuren karin, onnistuen lopulta palaamaan takaisin oikealle väylälle. Tappi oli liikuttunut. ”Onnistuin”, hän huokasi ääneen ja lysähti rättiväsyneenä majakan lattialle.

”Hyvä poika, kerrassaan ansiokasta työtä!”

Tappi ponnahti pystyyn kuin vieteriukko ja oli kauhusta kankeana: ”Kuka täällä puhuu, kuka?”

”Ei minua tarvitse pelätä! Minä olen entinen majakanvartija”, virkkoi vanha rouva ja astui esiin kirkkaan majakanvalon takaa. ”Olen ylpeänä seurannut, kuinka hienosti sait aivan itsenäisesti ratkaistua tämän suuren ongelman. Ja siinä ohessa myös pelastettua laivan miehistöineen.”

Vanha majakanvartija oli tullut majakalle muistelemaan entisiä aikoja, ja oli kyllä huomannut majakan valon sammumisen. Mutta hänen voimansa eivät enää olleet riittäneet taistelussa luonnonvoimia vastaan. Onneksi Tappi oli kuin ihmeen kaupalla ilmestynyt paikalle. ”Kiitos Tappi, sinä olet ikäiseksesi hyvin urhea poika!”, rouva puhui kiitollisena, kun vaaratilanne oli saatu ratkaistua onnellisesti.

Tappi ja vanha majakanvartija siirtyivät alempana majakassa olleeseen majakanvartijan huoneeseen, jossa he keskustelivat kaikesta mahdollisessa läpi koko yön. Viimein, kun aurinko alkoi nousta, Tappi kiitti rouvaa keskusteluista ja lähti paluumatkalle, jotta kaverukset eivät herätessään pelästyisi, kun Tappia ei näkynyt missään. Kävellessään leiriä kohti, Tappi huomasi olevansa onnellisempi kuin koskaan. ”Olihan se hieno juttu, että onnistuin pelastamaan laivan haaksirikolta”, pohti Tappi tyytyväisenä. Mutta vieläkin onnellisemmaksi hänet teki se, että vanha rouva oli ystävällisesti katsonut ja kuunnellut kiinnostuneena, kun Tappi oli avannut hänelle ajatuksiaan ja haaveitaan.

Leirissä oli aivan hiljaista, kun kaverukset nukkuivat vielä. ”Voi veljet. Kaverit ovat varmasti aivan ihmeissään, kun kerron heille yön seikkailuista”, Tappi mietti ja painoi päänsä onnellisena tyynyyn. Ja samassa hän oli jo unessa.

Avaa tarinan tehtäväohje (pdf) tästä linkistä.