Majan rakentaminen

  • Tehtävän arvioitu kesto:
    30 min
  • Tarvikkeet esimerkiksi:
    Viltti
    Lakana
    Pyykkipoikia
    Tuoleja
    Narua
    Tyyny
  • Tehtävän ohje (pdf):
    Majan rakentaminen
  • Tarina (pdf):
    Merimatka saaristossa, osa 2
  • Kuuntele tarina:

Merimatka saaristossa, osa 2/5

”Ohoi, tännepäin maakravut”, huikkasi Tuhto purjelaivan kannelta. Tappi ja Tikku olivat ihmeissään. Eivät he olisi voineet kuvitellakaan, että Tuhto osaisi rakentaa oikean laivan. Pikemminkin he odottivat löytävänsä kaverinsa uppoavan lautakasan keskeltä. Mutta siinä se laiva nyt kellui heidän silmiensä edessä, ja kannella tepasteli kapteeni Tuhto tyylikkääseen kapteeninasuun sonnustautuneena.

Tappi ja Tikku seurasivat vaikuttuneena kapteenin askareita. Hän selvästi tiesi mitä oli tekemässä, kun vain muutamalla käden heilautuksella laiva nytkähti irti laiturista. Ja ei aikaakaan, kun satama oli jäänyt jo kauas taakse.

“Oliko Tappi nähnyt näkyjä, vai oliko majakka sittenkään asuttamaton, kuten kapteeni oli sanonut? Siitä Tappi päättää ottaa selvää – yksin, ilman ilkikurisia kavereitaan.”

Samalla kun kapteeni väisteli varmoin ottein merestä pilkistäviä kareja, tähysti hän tuimailmeisesti taivaanrannan suuntaan. ”Myrsky on nousemassa – nyt ei ole aikaa hukattavaksi”, mutisi kapteeni ja käänsi ruorista voimakkaasti laivaa kohti kaukana pimeydessä vilkkuvaa valoa.

”Hui kauhistus, mikä tuo kiiltävä silmä on? Onko se kummitus?”, vikisi Tappi pelokkaasti kapteenin jalkojen välissä, jonne oli livahtanut turvaan. ”Ei suinkaan”, kapteeni vastasi hymy suupielissä, ”vaan se on – merihirviö!” Tikku ja kapteeni purskahtivat remakkaan nauruun, mitä Tappi ei ymmärtänyt alkuunkaan. Nythän oli hätätilanne, koska laiva oli purjehtimassa suoraan merihirviön syliin.

Tappi oli jo kipittämässä kohti pelastusvenettä, kun hän kuuli takaansa rauhallisen kapteenin äänen: ”Kai tiedät, ettei merihirviöitä tai kummituksia ole olemassakaan? Tuo ’kiiltävä silmä’ tuolla on majakan valo. Sitä seuraamalla vältämme karit ja pääsemme turvallisesti perille. Ei meillä ole täällä mitään hätää, vaikka aallot hieman kutittelevatkin laivan pohjaa.”

Tapille tuli paha mieli, koska kaverit olivat pilailleet hänen kustannuksellaan. Mutta hän päätti olla sanomatta mitään ja esittää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mistä ihmeestä hän olisi voinut tietää, että myrskyn keskellä pimeydessä vilkkuva valo tulee majakasta. Eihän hän ollut koskaan aiemmin ollut merellä – saati sitten nähnyt oikeaa majakkaa. Tapin mielestä siellä olisi yhtä hyvin voinut kiilua mörön silmä.

Pikkuhiljaa pimeyden keskeltä alkoi hahmottua muutakin kuin ”mörön silmä”: linnamainen majakka näytti olevan rakennettu matalalle luodolle, jolle suuret aallot iskeytyivät huumaavan kohinan saattelemana. Tapin mielestä oli kummallista, että aallot tai myrskytuuli eivät kaataneet majakkaa. Hän olisi kovasti halunnut jakaa ajatuksensa kavereiden kanssa, mutta häntä harmitti vieläkin, että kaverit olivat nauraneet hänelle.

Kapteenin taidokkaalla laivankäsittelytaidolla ja majakan valon opastuksella he olivat onnistuneet väistelemään salakavalia kareja ja ohittamaan myrskyn, joka nyt raivosi heidän takanaan. Pian he olisivat perillä.

Kapteeni ankkuroi laivan taidokkaasti luodon poukamaan, josta merimiehet siirtyivät luodolle pienellä soutuveneellä. Kapteenin mukaan majakka oli jo pitkään ollut autiona. Mutta rantautumisen yhteydessä Tapille tuli kuitenkin sellainen olo, että joku tarkkaili salaa heidän touhujaan. Ja aivan kuin hän olisi sivusilmällä nähnyt, että majakan ikkunan verhot olisivat hieman heilahtaneet. Oliko Tappi nähnyt näkyjä, vai oliko majakka sittenkään asuttamaton, kuten kapteeni oli sanonut? Siitä Tappi päättää ottaa selvää – yksin, ilman ilkikurisia kavereitaan. Mutta sitä ennen tulee löytää hyvä ja suojainen paikka yöpymistä varten ja pystyttää siihen majoite.

Avaa tarinan tehtäväohje (pdf) tästä linkistä.