Jäälyhty

  • Tehtävän arvioitu kesto:
    60 min
  • Tarvikkeet:
    Muoviämpäri tai muu astia,
    tuikkukynttilä tai LED-lämpökynttilä
  • Tehtävän ohje (pdf):
    Jäälyhty
  • Tarina (pdf):
    Merimatka saaristossa, osa 1
  • Kuuntele tarina:

Merimatka saaristossa, osa 1/5

"Voi, voi. Mitäköhän tästäkin nyt tulee? Taisi tulla luvattua kavereille vähän liikoja”, tuskaili Tuhto.

Tappi oli sanonut silittäneensä kettua, ja ennen kuin Tappi oli ehtinyt sulkea suunsa, oli Tikku jo laittanut paremmaksi: Hän oli nipistänyt karhua kuonosta. Tuhtolle ei olisi tullut mieleenkään mennä karhun lähelle – saati sitten nipistää sitä nenästä. ”Miten ihmeessä Tikku oli ollut niin rohkea – ja mistä hän oli edes löytänyt karhun?”, pohti Tuhto. Mesikämmenet välttelevät ihmisiä, ja hyvän haju- ja kuuloaistin avulla ne aistivat ihmisen jo kaukaa ja piiloutuvat tai poistuvat paikalta. Tuhto oli juuri kysymässä, miten kummassa Tikku oli päässyt yllättämään karhun, mutta pelkkä ajatus mesikämmenen kohtaamisesta esti Tuhton kieltä liikkumasta.

“Kotona Tuhto valitsi mitä omituisemman muotoisia astioita, joihin hän kaatoi vettä ja jotka hän kantoi ulos pakkaseen jäätymään. “Heti aamulla kiiruhdan yllättämään kaverit jääveistosten kanssa! Tämä varmasti piristää heitä, vaikka laivamatka ei toteudukaan”, suunnitteli Tuhto.”

Tuhto mietiskeli, ettei hän ole tehnyt mitään yhtä jännittävää, kuin kaverit. Mutta jotain hurjaa hänkin halusi ystävilleen kertoa. Mutta mitä ihmettä se sitten olisi, josta karhullakin menisi pupu pöksyyn? Tuhto oli kerran ollut onkimassa ja melkein saanut kalan. Ja yhtenä päivänä hänellä oli ollut eri väriset sukat jaloissa – melkein koko päivän, ennen kuin oli huomannut sen. "Olisivatkohan nämä riittävän hurjia juttuja kavereiden mielestä?", pohti Tuhto.

Tappi ja Tikku olivat huomanneet Tuhton uppoutuneen omiin ajatuksiinsa. ”Huhuu, Tuhto!”, kaverukset hihkaisivat yhteen ääneen. Tämä yllätti Tuhton niin, että hänen suustaan pääsi kaamea kirkaisu. Tämä oli juuri se tilanne, jota Tuhto oli pelännyt: että kaverit kysyvät, mitä hurjaa hän oli tehnyt. Mutta eihän hän ollut tehnyt mitään yhtä hurjaa kuin Tappi ja Tikku.

Sitä Tuhto ei ollut ymmärtänyt, että Tappi oli silittänyt kettua, joka oli puusta veistetty. Tikku taas oli napannut kiinni eläinmuseossa olleen täytetyn karhun nenään kuin rapu. Mielikuvitus oli tehnyt Tuhtolle tepposet – hän oli eläytynyt kavereiden tarinoihin ja kuvitellut niistä hurjempia kuin ne todellisuudessa olivat.

”Olenhan minäkin seilannut myrskyisillä merillä – ihan oikealla purjelaivalla”, sopersi Tuhto. Kaverusten ihailevista ilmeistä Tuhto sai lisätarmoa ja julistautui myös purjelaivan kapteeniksi. Tappi ja Tikku olivat mykistyneitä: ”Tuhto, sinä olet sankareista suurin, hurjapäistä hurjin, merikarhuista karskein!”

Todellisuudessa Tuhto ei ollut koskaan ollut lähelläkään merta. Hurjat meriseikkailutarinat hän oli hätäpäissään keksinyt vesisaavileikeistään. Ja nyt Tapille ja Tikulle oli syntynyt käsitys, että Tuhto oli seilannut myrskyisillä ja karikkoisilla vesillä. Eikä millä tahansa kipolla, vaan hänen itsensä rakentamalla purjealuksella. Tuhtolla ei ollut minkäänlaista kokemusta veneen rakentamisesta, ellei mielikuvitusmuurahaiselle rakennettua kaarnavenettä laskettu.

Tuhtoa harmitti. Kuinka hän saattoi olla niin ajattelematon. Hän oli puhunut palturia parhaille kavereilleen. Kaiken lisäksi hän oli vielä vahingossa kutsunut Tapin ja Tikun mukaan seuraavalle purjehdukselleen. Ja koska Tuhto ei ollut paniikissa muistanut mikä numero tulee kakkosen jälkeen, matkalle oli määrä lähteä jo kahden päivän päästä.

Purjehdusmatka omavalmisteisella purrella tuntui täysin älyvapaalta ajatukselta – ja vieläpä kahden päivän päästä. Juuri kun Tuhto oli avaamassa suutaan kertoakseen totuuden, havahtui hän siihen, että kaverit olivat jo lähteneet innoissaan pakkaamaan tavaroitaan meriseikkailua varten. Tuhto päätti pyytää kavereiltaan anteeksi heti seuraavalla kerralla kun he taas näkisivät.

“Merimatkan peruuntuminen on ystäville varmasti iso pettymys”, tuskaili Tuhto. Kotiinpäin laahustaessaan hän sai idean yllättää kaverit. Tappi piti kovasti erilaisista valoista, kun taas Tikku oli mieltynyt luonnosta löytyviin taideaarteisiin. Koska oli pakkasilma, Tuhto päätti tehdä kummallekin ainutlaatuisen lahjan jäästä.

Kotona Tuhto valitsi mitä omituisemman muotoisia astioita, joihin hän kaatoi vettä ja jotka hän kantoi ulos pakkaseen jäätymään. “Heti aamulla kiiruhdan yllättämään kaverit jääveistosten kanssa! Tämä varmasti piristää heitä, vaikka laivamatka ei toteudukaan”, suunnitteli Tuhto.

Päivän asiat mietityttivät kovasti Tuhtoa, eikä hän meinannut saada unta. “Mitäköhän kaverit ajattelevat, että juksasin heitä? Ja kuinka kummassa suustani pääsi niinkin hassu juttu, että olisin purjehtinut myrskyisillä merillä ja vieläpä itse rakentamallani laivalla? Eihän partiolaiset puhu pötyä. Partiolainen on rehti ja rehellinen. Voi kunpa keksisin jonkinlaisen tavan toteuttaa meriseikkailu, jotta kavereiden pettymys ei olisi niin suuri.”

Avaa tarinan tehtäväohje (pdf) tästä linkistä.