Kodin aarrekartta

  • Tehtävän arvioitu kesto:
    60 min
  • Tarvikkeet:
    Kynä
    Paperia
    Halutessa mitta ja värikyniä
  • Tehtävän ohje (pdf):
    Kodin aarrekartta
  • Tarina (pdf):
    Päiväretki Nuuksioon, osa 2
  • Kuuntele tarina:

Päiväretki Nuuksioon, osa 2/3

Aurinko paistoi Ruun kävellessä kohti ryhmän tapaamispaikkaa. Istuinalusta oli onneksi löytynyt omalta paikaltaan varastosta, mutta Misse-kissan sijaan mukaan oli tarttunut yllättäväksi varusteeksi satukirja. Ruu oli pukenut kotoa lähtiessään päähänsä punaisen tonttulakin ja kiinnittänyt reppuunsa kimaltelevat keijunsiivet. Näillä hän toivottavasti erottuisi joukosta, kuten retkikirjeessä kannustettiin.

”Miten ihmeessä kuski ei mene sekaisin kaikista käännöksistä ja eksy tänne luonnon keskelle? Kaikki mutkat näyttävät niin samanlaisilta”, pohti Ruu, joka oli juuri opetellut suunnistamisen alkeita ja piirtänyt ihan oikean kartan kodistaan.

Westendinaseman tullessa näkyviin, Ruun äiti alkoi hymyillä: ”Vaikka erotut asullasi muista ympärillä olevista koiranulkoiluttajista, tuon kirjavan ryhmän sekaan sovit täydellisesti!” Siellä oli viittaa, kukkaseppelettä, kaninkorvaa. Riikulla näytti olevan jopa pieni matkalaukku mukanaan. ”Taitaa tulla aikamoinen reissu”, äiti myhäili.

Ruu oli aivan innoissaan, kun ryhmäläiset alkoivat esitellä yllätystavaroitaan. Matkassa oli saippuakuplia, lohikäärmehedelmä, pieni kaukoputki, pilkkionki ja vaikka mitä. Riikun matkalaukku kilisi hieman sitä liikuteltaessa, mutta Riikku ei suostunut vielä paljastamaan mitä sisällä oli.

Pian koko Saukot-ryhmä oli kokonaan paikalla. Oli aika hypätä ensimmäiseen bussiin, jolla he pääsisivät junalle, joka taas veisi heidät seuraavalle bussille. Ryhmä kulki kokenein elkein kulkuvälineestä toiseen, ja jännitys retken kummallisista käänteistä kasvoi pysäkiltä toiselle.

”Ovatko nuo kaikki menossa samaan paikkaan kuin me?”, Ruu huudahti astuessaan junasta ulos ja nähdessään bussipysäkin läheisyydessä useita ryhmiä partiohuivit kaulassaan. ”Mahdutaankohan me bussiin?”, hän epäröi. ”Ei hätää!”, Musa rauhoitteli ja laskeskeli muiden partiolaisten määrää. ”Kyllä meidän pitäisi mahtua hyvin mukaan. Nuuksioon menee busseja puolen tunnin välein ja kauniilla säällä ne ovat aina kovin suosittuja. Voi kyllä olla, että teidän asujanne pitää hieman tiivistää, ettette vie liikaa tilaa bussista”, hän naurahti.

Koko porukka mahtui hyvin seuraavaan bussiin. Loppumatkan ajan Ruu keskittyi katselemaan bussin ikkunasta Nuuksion jylhiä maisemia. ”Voi kuinka ihana päästä kohta kirmaamaan tuonne kauniiseen luontoon”, Ruu mietiskeli luonnosta lumoutuneena. Hän oli myös pistänyt merkille, että bussin reitti oli varsin kiemurainen ja tienhaaroja oli paljon. ”Miten ihmeessä kuski ei mene sekaisin kaikista käännöksistä ja eksy tänne luonnon keskelle? Kaikki mutkat näyttävät niin samanlaisilta”, pohti Ruu, joka oli juuri opetellut suunnistamisen alkeita ja piirtänyt ihan oikean kartan kodistaan. Hetken asiaa mietittyään Ruu tuli siihen tulokseen, että kuski oli varmasti partiolainen, joka oli hänen tavoin opetellut suunnistamaan jo nuorella iällä.

Avaa tarinan tehtäväohje (pdf) tästä linkistä.